VILJAKKALAN PERINNEPIIRI

Ylöjärven  työväenopiston Viljakkalan perinnepiiri aloitettiin Viljakkalan koululla keskiviikkona 15.9.2010. Mukaan tulivat Marja-Liisa Alanen, Timo Eronen, Antti Hietaniemi, Seppo Hyypöläinen, Uolevi Isokivijärvi, Leena Kunttu, Pentti Lehtiniemi, Ilkka Nurmi, Pentti Saarinen, Anna Stålhammar, Veli Tuohitaival ja Liisa Uotila. Perinnepiirin vetäjänä on Hannu Sinisalo.

 

Ensimmäisessä kokoontumisessa 15.9. pohdimme, mitä perinnepiirin tavoitteet ovat ja mitä tulevien kuukausien aikana tehdään. Pohjustukseksi olin kirjoittanut yhteenvedon, johon kokosin erityyppisiä malleja perinnepiirin toiminnasta ja tavoitteista. Pohjustus löytyy osoitteesta

http://hannu.sinisalo.kotisivukone.com/albumi/viljakkalanperinnepiiri2010-2011/ajatuksiaperinnepiirintoiminnasta/

 

Seuraavassa kokoontumisessa 29.9. lankojen päitä alkoi löytyä; samoin myös tapoja, joilla solmisimme niitä.

Ensimmäisenä nousi esille kysymys Viljakkalan nuorisoseurasta, sen olemassaolosta ja omasta talosta - nuorisoseura on ollut olemassa, mutta siitä ei ollut jäänyt mitään jälkiä. Oletettiin, että Kirkonmäellä oli ollut nuorisoseuran talo, joka olisi ainakin osittain purettu 1919 Maamiesseurantalon rakennusaineiksi. Maamiesseuran talo on nykyään uudelleen toimintaan elvytetty Seurojentalo.

Arvoitus alkoi ratketa, kun Leena Kunttu toi mukanaan vanhan foliokokoisen pöytäkirjaniteen. Sen päällä on teksti "Viljakkalan maamiesseuran pöytäkirjat", mutta yllättäen ensimmäisillä 13 sivulla ovatkin Viljakkalan nuoriseuran pöytäkirjat vuodelta 1919.

Kaikki tuon pöytäkirjan sivut ovat kuvatiedostoina osoitteessa

http://hannu.sinisalo.kotisivukone.com/albumi/viljakkalanperinnepiiri2010-2011/viljakkalannuorisoseuranpoytakirjat1919/

Vanhassa A. F. M. Bergiuksen piirtämässä kartassa 1900-luvun alusta oli kirkonmäelle merkitty rakennus, joka sijaitsi kirkon jälkeen tien oikealla puolella. tuossa paikassa ei ole enää mitään rakennusta. Nuorisoseuran talon nimi oli mitä ilmeisimmin ollut Heiska, joten päädyimme ainakin toistaiseksi oletukseen, että Nuorisoseurantalo Heiska oli juuri tuo kartassa ollut rakennus. Pöytäkirjan mukaan nuorisoseuran talosta otettiin talteen naulat ja tiilet, mutta itse rakennus oli ollut hyvin huonokuntoinen. Todennäköisesti siis nuorisoseurantalon hirsiä ei siirretty maamiesseuran talon rakennusaineiksi, vaan nuorisoseurantalo olisi purettu 1919.

Seuraavaa kokousta varten kopioin nuorisoseuran vuoden 1919 pöytäkirjat kaikille osanottajille, samoin pöytäkirjat ovat luettavissa yllä mainitussa www-osoitteessa.  Kun teemme yhdessä pöytäkirjojen lähilukua, voimme päätellä merkinnöistä varmasti sellaisiakin asioita, joita niissä vain ohimennen sivutaan. Ainakin on varmaa, että nuorisoseura julkaisi Sirpale-nimistä lehteä, koska sitä mainitaan luetun kokouksissa ja koska sille oli asetettu toimituskunta. Tulevaisuudessa yritämmekin etsiä noita Sirpale-lehtiä - ja jos niitä löytyy, ne päätyvät myös verkkosivuille kaikkien luettavaksi.

Nuorisoseuran pöytäkirjoissa sivutaan mm. vasta alkanutta kieltolakia ja mainitaan myös seuran oma kirjasto. Näistä myöhemmin enemmän: mutta kaikkiaan, jo vuonna 1919 nuoret olivat valistuneita ja keskustelivat ajankohtaisista aiheista. Nykypäivän nuoren - tai aikuisenkin - on hyvä havaita, millaista nuorisoseuratoiminta Viljakkalassa oli vuonna 1919, 91 vuotta sitten. Pöytäkirjat kertovat paljon siitä, millaista nuorten tai nuorten aikuisten elämä oli Viljakkalassa tuolloin, millaiset asiat olivat ihmisille tärkeitä ja mitä kaikkea nuoret tekivät yhdessä. Paikallista ajankuvaa ja historiaa parhaimmillaan!

Heiskan talon sijainti selveni, kun saimme Viljakkalan kirkonseudun kartan vuodelta 1888: siihen oli merkitty Heiskan talo. Nyt tiedämme, missä talo oli, mutta sen kohtalo 1919-1920 on edelleen epäselvä - siirrettiinkö talon osia uuteen maamiesseuran taloon vai ei? Muistitiedon mukaan talo oli siirretty kirkonmäeltä Alhonlahden taaksen Vähä-Heiskalle, jonka nimi on nykyyän Heiskanmaa. Sukututkimustietojen mukaan Heiskan talossa ei ollut asukkaita enää vuoden 1884 jälkeen. Heiskan isäntä muutti Katajaniemeen asumaan ja otti nimekseen Kataja. Ahrikkala osti maan, jolla Heiskan talo sijaitsi. Mahdollisesti Heiskasta tuli sen jälkeen nuorisoseuran talo. Ja nuorisoseuran varhaisvaiheet ovat edelleen avoimet ennen vuotta 1919. Samalla yritämme etsiä Sirpale-lehtiä, joita ainakin vuonna 1919 toimitettiin kuukausittain luettaviksi nuorisoseuran kokouksissa.

Kartta vuodelta 1888 löytyy täältä:

http://hannu.sinisalo.kotisivukone.com/albumi/viljakkalanperinnepiiri2010-2011/karttoja/

 

Muitakin langanpäitä löytyi Viljakkala-teemasta: Matkanteko eri aikoina eri suuntiin (Tampereelle, Poriin, Turkuun), kirkkomaan vierellä asunut omintakeinen viljakkalalaipersoona Tuonelan Tiltu, paikalliskaskut ( ilmoitus iltamista: "Soittaa suositut Selinit, tulkaa kaikki nauramaan"),  iltamat ja huvit sodan jälkeen, Viljakkalasta kirjoitettu näytelmä, Viljakkalan murre ja "kieli", Viljakkala - satakuntalainen vai hämäläinen, kylien urheiluseurat (Harhala, Hiiroinen...). Aiheita riittää, ja katsomme, mitä saamme niistä selville ja mitä saamme nuo aiheet kertomaan.

 

Kylien urheiluseuroista saimme lisää tietoa, kun Timo Eronen toi 6.10. mukanaan Harhalan Hakan muistikirjan vuosilta 1934-1936. Väinö Mäkisen muistelmat Harhalan Hakasta olivat vihkon mukana. Muistelmakirjoitus ja koko vihko löytyvät täältä:

http://hannu.sinisalo.kotisivukone.com/albumi/viljakkalanperinnepiiri2010-2011/harhalanhaka/

Timo Eronen toi 12.1.2011 lisää tietoa Harhalan Hakan toiminnasta: Tällä kertaa Väinö Mäkiseltä lainaksi saadun Harhalan Hakan muistikirjan vuosilta 1933-1935. Kirjassa oli myös tietoja seuran perustamisesta sekä seuran säännöt. Vihkossa on tulosluetteloita mm. kymmenottelusta, viisiotteluista, kolmiottelusta, kymmenen kilometrin maantiepyöräilystä, Harhalanlammin ympärijuoksusta, 60 ja 200 metrin juoksuista, hiihtokilpailuista sekä mäenlaskusta. Koko muistikirja on täällä:

http://hannu.sinisalo.kotisivukone.com/albumi/harhalanhaka2/

Myös Viljakkalaan sekä viljakkalaisiin liittyvien juttujen ja kaskujen kertominen lähti vauhtiin 6.10. Tässä juttunäytteitä kaskujen suosikkihenkilöstä puuseppä Kalle Wallinista:

"Kallella oli Lempi-niminen vaimo, sillon kun ne asu siä Sonnun Ilomäessä. Ja niitten piti lähtee Kyröskosken torille sitten ja Lempi sano että kun ei oo mitään mitä vaatteita päällensä laittaa. Siittä paikasta Kalle kaikki Lempin vaatteet sinne perunapellon laidalle ja poltti. Päälle jäi, mitä oli ja lähtivät Kosken torilta ostaan uuret. Siis se oli niin tulikiukkunen miäs, että." - Pentti Lehtiniemi.

"Sillä oli poika, Esko-niminen, ja oli olemassa Hagenbergin kauppa. Kalle tulee Kyröskoskelta päin polkupyörällä töistä meille kotionsa ja me oltiin Eskon kanssa, molemmille oli tehty uuret puusukset - mulla oli jo jalaasa valmiina ja Eskolle sovitettiin, kun Kalle oli juuri tehny pojaallensa puusukset. Kalle tulee siältä Kyröskoskelta päin raha kourasa ja sanoo Eskolle, että mee hakeen Hakenberiltä tupakkia, kun en muistanu poiketa. Esko sano siinä Kallelle, että me mennään nyt Timon kansa hiihteleen. Kalle otti rahan pojan kärestä ja otti samalla ne sukset jalkojen juuresta ja meni liiteriin ja pisti hellan pesään sopivaan mittaan ja vei sylisänsä sisälle." - Näitä on sitte vaikka kirjan kirjottas, totesi Timo Eronen.

"Minä vein jouluaaton aattona pojan tykö Ala-Pispalaan jouluksi, Lempin ja Kallen taksilla. Ja Kalle sano, että tu sitten parin päivän pääsät hakeen. Minä menin sitte hakeen, ni ei ollu kun Lempi ja minä ihmettelin, missä Kalle on. Kallella oli tullu ensimmäisen kahvikupin aikana sen pojan kansa siä riitaa ja Kalle jätti kaikki siihen ja otti ja lähti ja tuli kävellen Viljakkalaan sieltä. - Timo Eronen.

"Mää olin sitte Hiatikolla renkinä, kun tää Hietikon talo tehtiin, mikä tässä on nyt olemassa. Se teki sen keittiön kaappia Kalle. Ja sitte se otti sen kaapin auki ja siä oli yks hylly viis milliä vinossa. Siittä paikasta kirveen käteen ja palasille sen kaapin ja alko tekeen uutta. Näin kävi."  - Pentti Lehtiniemi.

"Siinä vaiheesa kun nuarikko meille tuli, Ritva haettiin, niin pantiin uusia tapettia seinään ja oli kaks riviä vetämätä. Mää tulin verstaalta sinne taka ja kattelin näin pää kallellaan ja Kalle: onks ne vinosa! Mä sanoin, että ei ku o komeeta tapettia! Kyä siä vikaa o! ja se veti kaikki alas." - Timo Eronen.

- Näitä Kalle-juttuja tuli nauhalle paljonkin, ja kokoan niitä tähän omaksi koosteekseen pikimmin. Kaskut ovat tositapauksia, ja luonnehtivat viljakkalalaisia persoonallisuuksia, joita menneinä vuosikymmeninä täällä eli ja vaikutti.

 

Väinö Mäkisen valokuvia 1930-1950-luvulta saimme katsottavaksi 10.11.2010 Timo Erosen mukana, ja osa näistä kuvista on nyt katsottavissa osoitteessa

http://hannu.sinisalo.kotisivukone.com/albumi/viljakkalanperinnepiiri2010-2011/vainomakisenvalokuvia/

Mukana on myös Väinö Mäkisen selitys kuvaan, jossa näkyy Viljakkalan kirkonkylää Osuusliike Oman katolta.